Milano

Tehtiin Lauran kanssa pikareissu Milanoon viime viikonloppuna. Lähdettiin aikaisin lauantai aamuna ja tultiin pois aikaisin sunnuntai päivänä. Perjantai-lauantai välisenä yönä nukuttiin ainoostaan pätkittäistä unta bussissa ja lentokoneessa, eli lähes perjantaisilla silmillä lähdettiin kohti Milanoa.

Ennen koneeseen menoa otettiin Lauran kanssa vähän rohkasuryyppyä lentokentällä, ja mä sainkin hienosti kaadettua puolet omasta lasistani pöydälle ja housuilleni. Go me!

Kentällä oli hieman väsynyt tunnelma, ja oon aika varma, että suurin osa kanssamatkustajista ei oikeen tykänny musta ja Laurasta niinä hetkinä. Pääasia, että meillä oli kivaa. Lentokoneessa nukuinkin sitten oluen tuudittamana lähes Milanon kentälle asti.

Mielenosoitus

Kentältä otettiin bussi kohti Milanon keskusrautatieasemaa ja sieltä jatkettiin aamukahville. Meidän oli tarkoitus ensimmäisenä mennä ilmaiselle kävelykierrokselle, mutta opas ei ikinä saapunut meeting pointille. Siitäpä sitten me turistit, jotka ei tosiaan tiedetty mitään, mitä Milanossa olisi pitänyt mennä katsomaan, suunnattiin sille ainoalle nähtävyydelle, joka Milanosta tiedettiin, eli Duomon katedraalille. Valehtelematta voin sanoa, että se olikin sitten ainut nähtävyys, mitä Milanossa nähtiin. Laiskat.

Nähtävyyksien sijaan päätettiin Lauran kanssa panostaa tuohon syömäpuoleen. Aamupalaksi juotiin italialaiset cappucinot, lounaaksi vedettiin pizzat, välipalaksi jäätelöt ja päivälliseksi hostellista bongattujen amerikkalaisjätkien kanssa pastaa. Mitäs muuta sitä voisi Italialta haluta? Ei näköjään muuta, koska Laura oli niin väsynyt, että sen sijaan, että oltaisiin lähdetty tsekkaamaan yöelämää, mentiin kiltisti hostelliin nukkumaan. Aamulla pitikin sitten samantien lähteä kohti kotia.